Noniin, aloittais tuosta viime keväästä ja 25.5 oli kyseinen päivä. Oli tyttöystävän kanssa olut iso riita ja hän tuli kotiin pidemmältä reissultaaan, illan aikana keskustelimme asioita ja sitten oli joku mikä minut sai täysin lukkoon.... Hajosin totaalisesti ja kyhnötin kauan suihkunlattialla, en pystynyt puhumaan, enkä tekemään mitään. Sain totaalisin paniikkikohtauksen/hermoromahduksen... oma tuntemukset että ainakin 2 tuntia istuin siellä, sängyssä ei uni tullut vaan olin ihan samassa tilanteessa koko yön, aamulla tyttöystävä soitti terveyskeskukset läpi ja yli 2 viikon päähän olisi menneet ajat, onneksi sain työterveyshuollosta lääkärin samalle päivälle...
Ensimmäinen diagnoosi.
- F41.0 Paniikkihäiriö (kohtauksittainen ahdistus)
- Olennainen piirre ovat toistuvat vaikeat ahdistuskohtaukset (pakokauhu), jotka eivät rajoitu mihinkään erityistilanteeseen tai tiettyihin olosuhteisiin ja ovat siksi ennustamattomia. Kuten muissakin ahdistuneisuushäiriöissä hallitsevia oireita ovat yhtäkkiä alkava sydämentykytys, rintakipu, tukehtumisen tunne, huimaus ja epätodellisuuden tunne (depersonalisaatio tai derealisaatio). Toissijaisena esiintyy myös kuoleman pelkoa tai hallinnan menettämisen ja hulluksi tulemisen pelkoa. Paniikkihäiriötä ei pitäisi asettaa päädiagnoosiksi, jos henkilö kärsii kohtauksien alkaessa masennuksesta; silloin paniikkikohtaukset ovat todennäköisesti toissijaisia masennukseen nähden.
- Paniikkikohtaus
- Paniikkitila
F32 Masennustila
Diagnoosikoodiin sisältyy:
o Masennusjakso
o Reaktiivisen masennuksen yksittäinen jakso
tuosta vielä tarkennuksena F32.3 eli keskivaikea masennus.
Ensimmäisenä annettiin unilääkkeitä 2 viikon ajaksi kuten myös sairaslomaa...
Kaksi viikkoa kului todella hitaasti.... sen jälkeen uudella lääkärikäynnillä pidemmällä semmoisella vähän enemmän taustatekijöitä kävimme läpi ja samat koodit tulivat. Tästä se helvetti alkoi. Mitään psykiatria tai vastaavaa ei suositeltu vaan lisättään lääkitystä.
Annettiin Cipralex 10mgx1 ja Xanor 0,5mg 3x päivässä, päälle vielä unilääke ja taas muutama viikko meni niissä sitten.
En itse edes huomannut kuinka paljon tuo Xanori haittaa elämää, se oli aivan kauhea lääke.
Vihdoin kolmannella käyntikerralla yksityisellä, sain muutaman kerran käydä työterveyspsykologilla... mutta eihän siinä edes ehtinyt tutustumaan... Päätin sitten itse ruveta kustantamaan terapiaani että saisin jotain järkeä elämään.... 4 kertaa kävin siellä.
Niin ja kolmanella kerralla nostettiin Xanorin annostusta 1mg x 2 päivässä. muut pidettiin ennallaan...
Tässä vaiheesa oli sairasloma määrätty elokuulle saakka.
Mitään ei kuulunut työterveydenhuollosta, saati sitten lähetteestä mielenterveystoimille....
3.8.2009
olin jo niin ahdistunut kun mitään hoitoa edelleenkään en ole saanut. Rupesin ottamaan viinaa ja siinä samalla sitten Xanorin naamaan. (EI HYVÄ YHDISTELMÄ!) Sitten onki aika blackouttia, seuraavaksi oikeasti selvästi muistan kun poliisit tulivat paikalle, rautatietä ylittävän sillan kohdalle. Siinä itse odottelin kaiteen "väärällä" puolella..... onneksi oli rempseät poliisisedät ja auttoivat minut sitten ensiapuuun. Ainoa vain että jouduin siellä suljettuun koppiin ja huomasin että minulla on myös jonkunlainen ahtaanpaikankammo/suljetun tilan kammo. Tässä tilanteessa halusin kuolla vielä enemmän... onneksi en kuollut.
Aamulla lääkäri tuli ja oli epävarma että päästetäänkö minut pois vielä.... Pääsin kuitenkin pois ja matka jatkui sitten mielenterveystoimistolle samana aamuna. Siellä ihmeteltiin että miten ihmeessä joku on päästetty näin kauan syömään säännölisesti Xanoria... Että siitä ei ole kuin huonoa sanottavaa... lääkeremontti oli edessä, vaiheittain nostettiin viikon välein cipralexi täyteen annokseen 20 mg ja sitten sain "rauhottavaksi" verenpainelääkkeitä... iltasin edelleen nukahtamiseen sama lääke ja iltasin myös 15 mg Mirtazapiinia.
Vasta tämmöisen jälkeen ihminen saa oikeasti hoitoa? Suomessa siis pitää oikeasti itsensä yrittää vetää narun nokkaan, että saa hoitoa.
Tämän jälkeen sain sitten paikkakunnalta oman psykiatrin ja pääsimme myös yhteisymmärykseen hänen kanssaan että hoito on aloitettu jo keväällä koska sillon on myös lääkitys aloitettu ja saimme heti haettua kelaltakuntousrahaa Psykoterapiaan.
Tämä psykologi jolla kävin yksityisesti kertoi, että hän olisi erittäin valmis työskentelemään näin haastavan tapauksen alla. (kerron että miksi minulla on paha olla ja masentaa tämän blogin edetessä. Nyt voimat uupuivat. ei jaksa tälle hetkelle lisää, mutta myöhemmin taas lisäää.
